Täällä taas..

Haloo pitkästä aikaa. Lukan (7 v.) mietteitä ajattelin laittaa ja omia ehkä vähän myöhemmin. On kulunutkin tovi, kun täällä olen kirjoitellut.

Luka mietti, että milloin rakastuu ja menee naimisiin, kun vieläkin pussaaminen ällöttää. Jotkut kaverit ovat jo rakastuneet, yksi opettajaan ja yksi ryhmässä olevaan tyttöön. Puhuttiin jälleen siitä, kuinka naiset voivat mennä naisten kanssa naimisiin ja miehet miesten. Siitä Luka jäi pohtimaan, että mitä jos hän ajatteleekin jostain kaverista, että tämä on komea ja menee naimisiin.

Luka oli saanut isältään onnen lantin. Lantti oli tuonut onnellisuutta päiväkodissa, jossa muuten ei ole ollut niin mukavaa. Onnellisuus oli Lukan mukaan tullut siitä, että eräs tyttö, jonka jutteluista Luka ei ole oikein pitänyt, oli puhunut paljon vähemmän sen päivän aikana. Yritin tiedustella, että mitä tyttö sitten puhuu, jos Luka ei siitä pidä, johon Luka totesi; "Mä en nyt taas jaksa lähteä tähän".

Taivaalliset makuhermot

Elämä on valintoja täynnä. Ei riittänyt, että saatiin puolen vuoden (vuoden?) pohdinnan jälkeen valittua koulu, johon Luka menee. Nyt täytyisi päättää iltapäiväkerho kahden vaihtoehdon väliltä. Vastuu painaa. Eikö joku muu voisi päättää lapsen tulevaisuudesta? Ennustaja? Lastentarhanopettaja? ERITYISlastentarhanopettaja? Kanavoija? Vapaaehtoisia?!

Todellisuudessa taitaa olla niin, että minulla on ISO ongelma itseni kanssa. Siinä toki ei ole kenellekään mitään uutta.. Mutta esim. Lukan kouluvalinnassa minä itkin itsekseni joka kerta, kun vain mietinkin sitä, että joudun murskaamaan pienen pojan maailman sillä, että kerron, ettei hän mene kavereiden kanssa samaan kouluun. Lopulta saimme asian kerrottua ja Luka totesi vain, että "ok" ja että sitten hän ei voikaan olla sen ja sen kaverin kanssa päivittäin. Ja se oli sillä selvä.

Asiasta keveämpään.. Luka söi suklaajäätelöä ja totesi antaumuksellisesti, että "mmmm, täydelliset makuhermot!"

Viime lauantaina Lukalle tuli lastenhoitaja Mll:stä illaksi. Palvelu, jota käytimme ensimmäistä kertaa. Seuraavana aamuna Luka kertoi, että hänellä on kaksi asiaa, joita hän nyt haluaa; mennä hotelliin yöksi ja saada toisenkin kerran lastenhoitaja kotiin.

Kävimme eräänä päivänä Lukan kanssa keskustelun seksuaalisista suuntautumisista, koska Luka oli kuullut kaveriltaan, että homot ovat outoja. Lyhyesti keskustelu oli sitä, että kerroin (ja valmistelin) Lukalle, miten joku tykkää jostain ja joku toinen taas jostain muusta ja loppuhuipennuksena se, että homot eivät ole ollenkaan outoja. Olemme käyneet vihdoinkin myös keskustelun siitä, kuinka lapsi saa alkunsa. Ainakin osittain. Ensi kerralla voin ehkä kertoa, kuinka ne sammakon poikaset menevät äidin mahaan ja yritän vielä selventää, että miten sammakon poikasista tulee lopulta ihmisiä.

Elämää

Enpä ole oikein jaksanut pitää kansalaisia ajantasalla mun elämän suhteen. Eipä tässä taas kummempia kuulukaan. Lukan hammas ei lähdekään, koulu valittu ja ilmoittautuminen ensi viikolla, äidillä ikäkriisi (ei mulla), tulppaanit pitäis heittää keittiön pöydältä kuuseen, kun ne on kuolleet, tupakkaa menee taas entiseen malliin, terveitä ollaan oltu, suurella innolla aloitettu urheileminen loppui ensimmäiseen kertaan, olohuoneen lattia on kuin maailman suurimman bioniclen räjähtämisen jäljiltä jne jne. Kohta tulee kevät ja masennus. Kyllä elämä on mukavaa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuosi on vaihtunut... so? Yhtään lupausta en tehnyt, ainakaan näin julkisesti kerrottavaa. Jos vaikka tämän vuoden aikana saisi saatettua loppuun viime maaliskuussa alkanut asunnon remppa? Ja palautettua Käpsälle remonttia varten lainattu lamppu.

Yhteiseksi lahjaksi joulupukki halusi meille rock band pleikkapelin, jonka omatoimisesti haimme kaupasta. Halusin pelin, koska piti päästä hakkaamaan rumpuja. Eikä laulaminenkaan hassumpaa ole. Hieman harjoitusta seuraavaa karaokebaari-reissua varten.

Luka keksi, että huijaripukin erottaa siitä, ettei huijarilla ole ryppyjä. Jouluaattona tulleella pukilla oli ryppyjä kyllä, mutta liian lyhyt ja suora parta. Lisäksi pukin suu oli jatkuvasti o:n muotoinen, vaikka puhetta tuli. Eli ei ihan mennyt läpi. Lukaa kyllä jäi harmittamaan se, ettei vetäissyt pukin parrasta, koska ihan täyttä varmuutta pukin oikeellisuudesta ei ollut.

Uuden vuoden tienoilla Lukalla alkoi heilumaan ensimmäinen hammas. Luka otti asian suhteellisen tyynesti, vaikka tapahtumaa oli kovasti jo odottanutkin. Sanoi, että kertoo kavereille vasta, kun on varma siitä, että hammas todella heiluu.

Uuden vuoden aattona Lukalle nousi korkea kuume. Miehet olivat sitä ennen hakeneet yhden raketin ammuttavaksi, joka oli singottava taivaalle illalla kuumeesta huolimatta. Kaksi päivää meni yli 40 asteen kuumeessa.

Tänään Luka kävi elämänsä ensimmäistä kertaa luistelemassa. Ainakin eskariopen mukaan tykkäsi. Ja opesta tuli mieleen, että Lukan kouluun ilmoittautumislomake tuli tällä viikolla. Apua.

Elfcontrol

Luka on tullut uskoon, mitä tonttuihin tulee. Ollessaan rennosti kotiasussaan, eli pelkät kalsarit jalassa ja päässä, tarkisti, että onko tällainen asukokonaisuus todella luvallista meillä kotona. Kehoitin jatkamaan samaan malliin, koska tontut eivät välitä. Lukan kertoessa tämän päiväisestä retkestä, jonka olivat päiväkodissa tehneet sekä retkellä näkemistään tontuista, hän joutui varovaisesti kuiskaamaan nähneensä oudon tontun. Isot ja pienet tontut pystyi kertomaan ihan ääneen. Katsotaan, mikä teho tontuilla on huomisessa siivouspäivässä.

Häivähdys talvea

Luka uskoo joulupukkiin, mutta on hieman skeptinen tonttujen suhteen. Tuleva ateistimme totesi tonttu-joulupukkikeskustelussa myös, että ei ole aivan varma siitä, uskooko Jeesukseen, koska Jeesus ei ole toteuttanut Lukan toiveita lainkaan.

Edelleen saikulla...

Luka potee taas.. Joku perusflunssa ja kuumetta. Viime yön yski ja tänään ollut lähinnä syöpäpotilaan näköinen. Mustaakin mustemmat silmänaluset, punainen vasen silmä ja laiha kuin tikku. Parturissakin pitäisi käydä. No.. se tikkulaihuus ei ole tullut flunssasta. Eikä tukka kasva yhdessä yössä.

Luka haluaisi nyt presidentiksi. Sitten kun nykyinen presidentti kuolee. Presidentin palvelija oli yksi vaihtoehtoinen ammatti, mutta ehkä kuitenkin sitten se isompi herra. Miespuoliset presidentit ovat Lukan mielestä parempia, koska miehet näyttävät paremmilta kun ne istuvat. Ainakin Lukan aivoissa. Luka siis katseli jonnekin kaukaisuuteen ja kuvitteli mielessään ison ruskean pöydän, jonka ääressä MIES presidentti istuu.